Elämä on vuoristorata, josta ei pysty jäämään pois. Kuin junamatka jolta haluaa pois. Olen juuttunut saippuaoopperaan ja haluan vaikka hautajaiselementtiin tai komediaan mutta ei, minun kohtalona on saippuaooppera jota ennen kai rakastin ja nyt kavahdan. Mutta minun piti olla jääprinsessa, jäätä, sulamatonta jäätä, mutta ei, aina se rako on ja sieltä ne kaikki ilkeät tunteet vuotaa ja ollaan taas tässä kohmeisessa tilassa. Minä uskottelen että ei ole mitään, mutta silti minun tyhmät aivot ja tunnereseptorit tekee tepposiaan ja joudun toteamaan että olen aina se toinen nainen, lohdutuspalkinto, se jonka päälle voi talloa miten sattuu. Se likainen rakastajatar jonka arvo on yhtä suuri kuin prostioidulla.
Miksi minulla on näin paska tuuri elämässä, varsinkin rakkauselämässä? Mitä väärää olen tehnyt edellisessä elämässä että nyt potkitaan urakalla päähän? Minulla oli hauska ilta kivojen ihmisten kanssa ja vain muutamalla lauseella sekin ilta voidaan pilata sellaiseksi että ei kuustoista. Minun pitää siis tästä lähtien sulkea netti illanviettojen ajaksi. Koska sieltä ei tule mitään positiivista näemmä koskaan. On liikaa pyydetty saada hengittää ja olla onnellinen, kaikki sellainen pitää riistää. Kaikella on silti rajansa ja ne rajat ovat tulossa vastaan.
Yleensä sadomasokistina nautin tietyllä tapaa tästä osasta, että voin antaa toiselle sen nautinnon minun päälle tallomisesta koska en osaa sanoa ei, mutta ei tämä loppupeleissä enää hauskaakaan ole. Haluan arvostusta itsenäni, kaverina, ystävänä ja vaikka olisin joku säätö silti minun ihmisarvoa ei tarvitse loukata.
Merkinnät RSS-syötteenä