Tuntuu että kaikki muut osaavat niin paljon paremmin pukea sanoiksi ajatuksensa, mielipiteensä, jokaisen muun blogi on niin paljon syvällisempi ja fiksumpi kuin minuun. Politikoinnin jätänkin suosiolla muille, koska itse en osaa enkä tiedä tarpeeksi, mutta muutenkin olen joutunut vaan lukemaan kuinka toiset osaa minua paremmin. Eikä minulla ole nykyisin oikein sellaisia teemoja joista lähteä kirjoittamaan. Joten puhutaanpa tästä keväästä. Pahin siitepölykevät ilmeisemmin kyseessä mutta myös suuri erojen ja parisuhdeongelmien kevät myös. Tuntuu että kaikilla on vaikeaa tänä keväänä. Itsekään ole kovinkaan ylpeä koulunkäynnistäni. Muutoinhan elämäni on soljunut ihan kohtalaisen hyvin tässä. Mutta tuntuu että nykyajan miehet ovat täysin kevottomia isyyteen tai edes puolisona olemiseen, mutta onneksi helmiäkin löytyy. Kun vaan jaksaa odottaa, antaa tilaisuuden ja ottaa siitä kiinni, voi saada elämäänsä jotain uskomatonta. Minä löysin se3n mitä olen ikuisuuden ajan etsinyt. En kiellä etteikö asiat voi myös mennä toiseenkiin suuntaan tässä, se että toinen niin vankasti uskoo tulevaisuuteen niin vaikka minä todella todella haluan olla toisen koko loppuelämäni, haluan sanoa tahdon kirkossa tai missä vaan papin läsnäollessa, haluan perustaa perheen, saada sen oman kodin, hevosia, koiria, kaiken mitä vaan voi saada niin se ei tapa sitä pientä pessimistiä, joka sanoo tähänkin asti asiat on mennyt päin kuusikkoa ja vieläpä alkumetreillä niin miksei sittenv nytkin? Joo, vielä en sano että kyseessä olisi ensimmäinen virallinen poiikaystävä vaikka parisuhteessa kautta avoliitossa elämme, kuinka tämän haluakaan määritellä, tarkoittaako aina yhdessä asuminen avoliittoa vai voiko silloinkin pysyä vain seurustelevana pariskuntana. Elämä kuitenkin tuntui taas menevän mullin mallin tosin positiivisella tavalla, mutta silti paljon kysymyksiä ja päätöksiä pitää tehdä. Tavallaan olen huono sanomaan joskus ajatukseni ja nyt minua vähän mietityttää miten koululle muotoilla tämä asia, kun vielä ei ole varmuutta minne asetumme niin vaikeapa siirtoakaan hakea ennen. Elämän pitää olla yksinkertaista. Mutta harvoinpa se sitä on.
Minä en oikeasti tiedä mistä pitäisi kirjoittaa, edessä on monta polkua ja kai viimeistään syksyllä selviää minne polulle matka taittuu, mutta olipa se mikä tahansa polku niin enpä taita sitä yksin. Enää. Koskaan.
Merkinnät RSS-syötteenä