Reikain oma ihmemaa

Katsoimme tässä tänään Pussikaljaelokuvan, joka oli hauska osittain mutta muutoin suuri pettymys eli kirjoihin tuskin tulen koskaan koskemaankaan, mutta jotensakin elokuvassa oli joitain osioita tai teemaa jossa olen ollut joskus. Kuten nämä kaverukset en minä kesäisin enkä muulloinkaan ole työelämään lähtenyt mukaan, osittain koska en kye olevani työkykyinen, toisaalta koska olen elänyt juhlavaa elämää. Juhliminen on ollut se pääasia elämässäni ja siihen ei mahdu aikaiset aamut ja 6-8 tunnin työpäivät. Tosin työharjoitteluni vuonna 2008 onnistui ihmeen hyvin vaikka illat ja yöt melkein aina viihteellä. Saa nähdä uskallaudunko hankkimaan ensi kesäksi duunia, jos löytyy jotain mielekästä työtä siis. Olen myös miettinyt weekendi töitä blokkarina tai vastaavana, mutta myönnän etten jaksaisi kuitenkaan. Jos minulla ei ole paria päivää jolloin saa levätä ja olla ja hoitaa kotihommia koulu alkaisi kusta alleen koska jostain on sitten revittävä sitä aikaa levätä. Mutta ehkä vuoden päästä tilanne on jo toinen. Lisäraha ei tekisi pahaa ollenkaan, mutta se että voimavarani ehtyisi ei ole sen arvoista. Tällä hetkellä minulle riittää koulunkäynti, joka pitää elämäni rutiinit ja vuorokausirytmin melkein oikeanlaisena ja Mila antaa minulle sitä mielekästä tekemistä ja olemista riittää mulle passelisti. Ei sitä tarvitse hetkessä muuttua toisenlaiseksi, eiköhän nyt riitä että elämäni yksi tavoite on hiljalleen toteutumassa eli ammatti ja että juhliminen ja tämä nuoruuden hektinen elämäntyyli alkaa olla takana päin. Kolmen vuoden päästä voi sitten pohtia jatkaako korkeakouluun vai astuako työelämään.

Minua on alkanut myös kiinnostaa se että kun löytäisi sen omanlaisensa asunnon niin voisi alkaa sisustamaan siitä omanlaisensa, tähän asti ei ole ollut tilaisuutta tehdä omaa asuntoa oman näköiseksi, mutta ehkä seuraavassa asunnossa pääsen jo etsimään omanlaisia huonekaluja ja muuta vastaavaa. Värisävyt on jo selkeästi mielessä.