Niin olen monesti päivittänyt kuinka en jaksa koulua ja muuta saissea ja näemmä siitä saa käsityksen etten ole onnellinen koulupaikastani mikä ei pidä paikkaansa. Minä vaan en jaksanut alku-aikoina asioita koulussa jotka jo osasin ja niitä väännettiin kuin ihmiselle joka ei ole koskaan nähnyt edes tietokonetta. Nyt on mukavia aineita jos nettisivujen tekoa lasketa mut senki pelastaa paras opettaja Jakke, mutta päivät on niin vitun pitkiä että keskittyminen ja jaksaminen meinaa loppua kesken ja aamulla herääminen on aina vaan pahempaa ja vaikeampaa koska koulun lisäksi yritän hoitaa koirani mahdollisimman hyvin ettei se joudu kärsimään minun väsymyksestä ja jaksamattomuudesta. Tämä karsii sosiaalista elämääni, joten en viikolla ehdi hengata ihmisten kanssa kuten ennen vaan kaikki sosiaalinen kanssakäyminen täytyy tapahtua viikonloppuisin. Haluaisin aloittaa tosiaan kick-boxingin mutten usko että jaksamiseni riittäisi ylläpitää 1-2 kertaa viikossa treenejä koulun ja koiran lisäksi joten se haave nyt saa odottaa kevättä tai ensi vuotta. Ensi kuussa on myös nano joka vie oman aikansa ja jaksamisen tuottaa 2000 sanaa vähintään päivässä ja erinäiset vierailut kuten äiti ja sisko tulee weekendiksi ja muut sen sellaiset. Joten olen onnellinen koulupaikasta jossa saa tehdä mitä haluan tehdä, josta ei tule kotiläksyjä, koulu pysyy koulussa ja sen ulkopuolella voin keskittyä kaikkeen muuhun. Mutta kun se vie voimia jaksaa herätä joka aamu ja tulla kouluun ja jaksaa neljään asti panostaa sellaiseen lopputulokseen johon voin olla tyytyväinen. Olen perfektionisti. Onneksi tätä jaksoa on vain enää kaksi viikkoa mutta se ei sano etteikö ensi jakso voi olla yhtä raskas. Tämä on uutta totuttelua kun viime jakso oli niin kevyt, saatan saada yhden päivän kevyemmäksi tässä jaksossa joka totta kai auttaisi kovasti. Koska nyt kun menen nukkumaan 22-23 aikaan ihan rättiväsyneenä herään jo ensimmäisen kerran aamu viideltä ja oon et mitä vittua ja sitten kun nukahdan uudelleen olen taas herätyksen jälkeen valmis jäämään nukkumaan. Luojalle kiitos en käytä enää unilääkkeitä, aamut olisi silloin aivan mahdottomia eli ihanaa saan unta ilman niitä koska päivän tekemiset ajaa minut piippuun. Tämäkin todistaa sen etten ole todellakaan valmis vielä työelämään, koulu on tarpeeksi raskas ympäristö minulle ja kolmen vuoden aikana ehkä tulee löydettyä uudenlaisia voimia ja energiaa kahvin ja kolan lisäksi joilla jaksan. Jos sitä palaisi juomaan niitä pirtelöitä, auttaisikohan ne? :p Mutta kun minä valitan koulusta se yleensä liittyy väsymykseen ja siihen etten jaksa kotona edes katsoa elokuvia tai tehdä muuta kuin ulkoilla koiran kanssa ja tuijottaa rättiväsyneenä koneen ruutua ja ehkä katsoa jakson Karvista, joka on kevyttä iltasatua eikä vaadi ajattelutyötä. Kouluni on paras paikka minne olen päässyt enkä aio luovuttaa ennen kuin olen valmistunut. Onneksi minulla on Mila, se on suurin tukeni mitä minulla on ja on ihanaa voida palata kotiin rapsuttamaan ja hemmottelemaan koiraa ja viedä se muutaman tunnin lenkille jolla saa tuulettaa samalla itseään. Mila huolehtii myös minun herätyksistä osittain koska herätys kertoo tulevasta ruuasta, heh heh. Kämppis ois tosi jees, se auttais paljo ku joku potkisi vielä persauksille joka aamu 8D Mutta joka tapauksessa, Olen luovilainen ja olen ylpeä siitä (I’m mutant and proud of it).
Merkinnät RSS-syötteenä