Olen nykyisin ja ollut jo jonkun aikaa hyvin tarkka kuka saa nukkua minun kanssa samassa sängyssä ja ketkä lentää armottomasti patjalle ja hyvässä lykyssä huoneeni ulkopuolelle. Olisipa oma vierashuone, se olisi kätevä. No, oma asuntohan on omaa reviiriä, tuntematon ihminen jota et tunne on uhkatekijä siellä. Ihminen jota en tunne tarpeeksi luottaakseni kuuluu tähän luokkaan. Nukkuessa ihminen on haavoittuvainen, joten kuka uskaltaa antaa lähellään nukkua jonkun johon ei luota, koska toinenhan voi parhaassa tapauksessa tappaa nukkuvan ihmisen, vaikka se onkin varsin epätodennäköistä, se on uhkakuva haavoittuvaisessa tilassa olevalle ihmiselle. Joten olen tajunnut että on suuri luottamuksen osoitus minulta jos joku saa nukkua viekussani. Oikeastaan näyttää siltä, että jos ylipäätään saat kutsun asuntooni tästä lähtien, sekin on jo jonkinlaisen luottamuksen arvoinen osoitus. Vanhetessaan alkaa arvostaa sitä omaa kotipesäänsä ja sen tuomaa rauhaa ja turvan tunnetta, siellä saa olla miten haluaa, jos sinne tulee muu, et yllättäen saakaan olla ihan miten vaan, paitsi jos ihminen on sen verran läheinen ja avarakatseinen että lasket hänet kuuluvan taloon.
Kyllä, aion pitää eteenpäinkin säännön että koiran lisäksi sänkyyni ei tule ketään jota en sinne laske. Koska mieluummin saan nukuttua kuin valvon ahdistuneena toisen läsnäolosta minun intiimimmällä oleskelualeella. Olikohan toi sana sopiva tähän yhteyteen, no hei miehän nukun alasti, viime yönä ei saanut nukkua alasti koska sehän on provosoivaa! Tämä ei nyt tämän syvällisempi ollut, mutta kunhan sain purkaa yön ajatuksia.
Merkinnät RSS-syötteenä